Englantilainen romanssi on nyt katalogissa!

Siellä se nyt on. Tämä oikeasti tapahtuu. 

Kirjallani on kansi ja julkaisuajankohta. Kun asiat alkavat viimein konkretisoitua, kaikki tuntuu jotenkin surrealistiselta. Hädin tuskin enää muistaa, mistä koko prosessi lähti liikkeelle, ja miten paljon töitä sen eteen on tehnyt. 

Kirjoitin Englantilaisen romanssin ensimmäiset kohtaukset muistaakseni vuonna 2016 kirjoittamisen aineopintojen jollakin kurssilla. Kirjoittaminen lähti liikkeelle puhtaasta mielihyvästä, taisin aloittaa englantilaiseen kartanopuutarhaan sijoitetulla romanttisella kohtaamisella, jossa sain fiilistellä Keatsin Oodia satakielelle. Halusin vain nauttia kirjoittamisesta, vailla sen suurempaa suunnitelmaa tai tavoitetta. Kohtaus ei sellaisenaan päätynyt kirjaan, mutta jokin lähti liikkeelle.

Tekstiä alkoi syntyä enemmänkin. Henkilöt ottivat muotonsa ja alkoivat puhua päässäni. Irrallisista kohtauksista alkoi kasvaa juoni, ja suunnilleen kaksi vuotta myöhemmin tuo juoni painetaan kovien kansien väliin ja kirjan tarina siirtyy käsistäni lukijoille. 

Jännä nähdä, mitä sitten tapahtuu.

3 vastausta artikkeliin “Englantilainen romanssi on nyt katalogissa!

  1. Hei Nina,

    Olipa kiinnostavaa tekstiä kaikkinensa! Olen valmistautunut lukemaan Benedictisi – minun päässäni on 4 vuotta puhunut Javier Berrogañe, entinen Navy Seal, nykyinen [fiktiivinen] yksityisen amerikkalaisen sotilaallisen palveluyrityksen operaattori.

    Oli todella hauskaa kuulla, että jonkun toisenkin päässä puuhailee sotilaita.

    Todella harmi, että emme ole ”tavanneet” aikaisemmin!

    Olin ammatiltani kirjastolainen, ja tein viimeiset 15 vuotta tiedonhakuja sotilaallisista aiheista, joten rutiinia olisi ollut vaikka avustaa Sinua.

    Olen lukenut mielettömän määrän kirjoja – esim. SASsista, Navy Sealeista, Airborne Rangereista jne. Osan niistä sain Ad Libriksestä, osan eri kirjastoista, suurin osa on englanniksi tai ruotsiksi. Mm. Tracking bookia olen käyttänyt kuvatessani Javierin ryhmän liikkeitä Syyriassa 2015..

    Näitkö Areenalla SASin koulutusohjelmaan pyrkiviä koskevan ohjelmasarjan? Niitä oli parikin, ja uusintojakin taisi olla.
    Kouluttajat olivat Ant Middleton (on myös kirja hänestä, sain juuri yhdestä antikvariaatista), Jason ”Foxy” Fox, Mark ”Billy” Billingham ja Ollie Ollerton.

    Amerikkalaiset veteraanit ovat kirjoittaneet paljon kirjoja, myös jotkut naiset. Sotilaiden PTSD:stä ja sen hoitotavoista olen löytänyt ja lukenut runsaasti kirjallisuutta, myös omakohtaisia kertomuksia. Samoin Delta Forcen koulutuksesta.

    Olen repinyt hiuksiani tiedonhaussa, koska esim. puolustusvoimat ei vastaa kysymyksiin, elleivät ne ole tavattoman yksinkertaista laatua (mitä termiä käytetään Spotterista suomeksi) – palokunta ei vastaa jne. Ja vihonviimeksi, jenkit eivät vastaa – kaipa ne kaikki luulevat, että tiedot menevät terroristeille. Ne eivät edes kerro, oliko Charlotten kaupungissa Veteraanipäivänä 2016 sotilasparaati vai ei, tai mitä puita kasvaa Richmondin puistoissa.
    Puolustusvoimista saisin tietoja, jos olisin vielä töissä siellä, valitettavasti en enää.

    On esim. vaikeaa saada selville, miltä tuntuu hypätä pimeällä HALO-hyppy 4000 metristä – ei vastannut Laskuvarjojääkärikoulu, ei alan liitto, eikä paikallinen kerho. GRRR.
    Menisin ja kouluttautuisin itse, ellen olisi liian vanha ja huonokuntoinen. HAA!

    Minulla on kyllä sotilastuttavia ja ystäviä, mutta en ole kysynyt sieltä, koska en halua, että he saavat tietää, mitä kirjoitan. Ymmärtänet syyn. Ja toisaalta osa heistä on joko väärästä aselajista tai niin vanhoja, että eivät tiedä kovinkaan paljon Reaperista, kurdien apukoulutuksesta tms

    Lähes ainoa todella fantastisen avulias oli Panssariprikaati – kysyin mm. kuinka kauas kantautuu panssarivaunun ääni sen liikkuessa maastossa jne. Sieltä tuli apua jopa paikalliselta ääniteknikolta.

    Vähiten avulias oli Porin Prikaati – lähetettyjä kysymyskertoja 3, eivät viitsineet yhteenkään vastata edes, että eivät vastaa syystä x tai y.
    Merivoimien yksikön tiedottaja unohti, mitä oli luvannut tehdä avukseni, Jne.

    Maanpuolustuskorkeakoulun oppilaiden tutkielmista DORIAssa oli jonkin verran apua.

    Olen kerännyt useita kymmeniä teoksia alan kirjallisuutta, mm. ohjekirjan, jossa neuvotaan, miten hylsyt ladataan uuudelleen, amerikkalaisia ohjesääntöjä yms. – osa niistä on netissä vapaasti. Ellei YouTubea tai Quoraa olisi, olisi käsiskin laatimatta.

    Olin luvannut, että en kirjoita YK-veteraaneistamme. Edes fiktiivisesti.

    Olen saanut kurkkua myöten tarpeeksi siitä, kuka ”saisi” kirjoittaa mistäkin. Minulla on nyt käsissäni Yhdysvaltain kansalaisia, miehiä, ammattisotilaita, uskonnoltaan katolisia, hispanoja, cajuneita, latinoja – suuren osan äidinkieli on espanja. Eli kaikkea sitä, mitä en itse ole.

    Olen käynyt näiden vuosien aikana useita kursseja sekä antanut kahden asiantuntijan arvioida tekstini – versiot ovat olleet tosin erilaiset. Totesin, että en enää halua vähätellen suhtautuvien asiantuntijoiden mielipiteitä. Samoin parilla kurssilla kurssikavereilla oli vetäjän lisäksi varsin ikävä suhtautuminen aiheeseeni.

    Hauskaa oli se, että eräs käsikirjoitukseni versio on ollut kustantajallasi luettavana hiukan ennen kuin Sinun. Olemme kuitenkin aivan eri genreä – mikäli nykyään voidaan sanoa edes genreä varsinaisesti olevan olemassakaan. Omani on lähinnä seikkailukirjan, romaanin ja jännärin välimaastossa, ja monin kohdin puutteellinen.

    Odotan todella kiinnostuneena teoksesi julkaisua. Luin myös tutkielmasi, ja odotan kieli pitkällä väittäriäsi.
    Onnea ja menestystä! Ota yhteyttä, jos siltä tuntuu.
    Maria

    Tykkää

    1. Kiitos viestistäsi! Hauska kuulla, että muitakin sotilastoiminnasta kirjoittaminen kiinnostaa.

      Taustatyön tekeminen on tärkeää, mutta vielä sitä tärkeämpää on kirjoittaminen. Jännästi se meinaa monesti hukkua siihen kun vaan lukee ja etsii lisää tietoa. Itselläni on helpottanut, kun voi kirjoittaa myös keskeneräisestä tilasta, vaikka ei tietäisi vielä kaikkia yksityiskohtia.

      Sitten editointivaiheessa tietysti varmistaa, että lopulliseen tekstiin jäävät yksityiskohdat ovat kunnossa. Tähän voi pyytää apua asiaa tuntevilta, ja siinäkin vielä kannattaa muistaa että päätäntävalta on lopulta itsellä: itse esimerkiksi olen tehnyt tarinan vaatimia ratkaisuja, jotka eivät alalla työskentelevälle olisi luontevia. Jos ei riko fiktion sisäistä uskottavuutta, on mielestäni ihan hyvällä tiellä.

      Itse olen kokenut parhaiksi tietolähteiksi ihmiset: kirjalliset elämäkerrat ja tuttavani. Yksityiskohtien tarkistamisen lisäksi pääsee kurkistamaan myös alan miesten ja naisten ajatuksiin ja mielenliikkeisiin, ja se helpottaa omaan päähenkilöön tutustumistakin.

      Tsemppiä kirjoittamiseen ja onnea käsikirjoituksesi kanssa!

      Tykkää

  2. Nyt on sitten Benedictin tarina luettu. Hyvä oli. Uskottavaa tekstiä.
    Onnea ja menestystä tulevien teosten laatimiseen.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s