Joku viisas on joskus sanonut, että kirjallisuustieteestä on kirjailijalle yhtä paljon hyötyä kuin ornitologiasta linnuille.
Koen olevani ensisijaisesti kirjailija, ja vasta toissijaisesti tutkija. Ajattelen, että järjestyksen selventäminen on tärkeää, koska en koskaan olisi päätynyt kirjallisuustieteen väitöskirjatutkijaksi, ellen olisi ensin kirjoittanut vuosia. Vaikka olen opiskellut pääaineenani kirjallisuustiedettä, tein maisteriopintoni ja graduni kirjoittamisen tutkimukseen suuntautuen. Tutkielmani käsitteli romanttisen viihteen kirjoittamista, ja samalla tulin tutustuneeksi laajalti myös romantiikan kritiikkiin ja lajin kansainväliseen tutkimukseen. Populaariromantiikan tutkimus alkoi kiinnostaa enemmän juuri siksi, että kaipasin järjellisiä argumentteja kirjoittamaani lajiin kohdistuvia ennakkoluuloja vastaan.
Kun viimeistelin graduani Jyväskylään, opiskelin samaan aikaan kirjallisuustiedettä myös Tampereen yliopistossa. Siellä aloin pohtia, josko voisin jatkaa populaariromantiikan tutkimusta väitöskirjaksi asti. En miellä itseäni vieläkään kirjallisuustieteilijäksi, vaan viihderomanssitutkijaksi. Halusin ymmärtää paremmin kirjallisuudenlajia, jota kirjoitan, sen saamaa vastaanottoa ja kustannusalan toimintaa sen ympärillä. Teen tutkimusta, koska haluan ymmärtää pelikenttää, jolla toimin.
Tutkimukseni kohdistuu romantiikan institutionaaliseen puoleen ja sen kulttuurisiin vaikutuksiin tekstianalyysin sijasta. Romanttinen viihde kiinnostaa minua ennen kaikkea ilmiönä, kirjallisuussosiologisesta näkökulmasta ja vastaanoton kautta. Koen viihdetekstien tutkimisen tekstianalyysin kautta itselleni vaikeaksi juuri kirjailija-asemani vuoksi. Tiedän heijastelevani romanttisen taiteilijamyytin kaikuja, mutta sanon silti että minulle kirjoittamisprosessi on intuitiivinen ja sellaisena jotenkin maaginen, enkä halua riskeerata sen rikkomista liian analyyttisellä otteella omaan lajiini. Monet ulkomaiset viihderomanssien tutkija-kirjailijat kuitenkin onnistuvat hienosti analysoimaan ja kritisoimaankin omaa lajiaan, ja tutkijaminäni on kiitollinen mahdollisuudesta viitata heihin.
Tutkimustyöni ei valitettavasti myöskään ole paljastanut minulle mitään maagista romanttisen viihderomaanin reseptiä. Omalla kohdallani lajin tuntemus näkyy todennäköisemmin sitä kautta, että olen lukenut paljon romanttista kirjallisuutta ja kirjoittanut kioskiviihdettä sen kymmenisen vuotta. Niillä sivumäärillä oppii paljon tarinan kuljettamisesta ja romanssijuonen punomisesta. Uskon, että kannan tekstissäni mukana lajipiirteitä, joista olen itse lukijana innostunut ja vaikuttunut.
Teen väitöstutkimustani päivätöiden ja kirjallisen työn sallimissa rajoissa, suunnilleen kymmenen vuoden tähtäimellä. Valmista väikkäriä ei siis ihan heti kannata odotella. Kirjailijantyöhöni väitöstutkimus vaikuttaa lähinnä vähentämällä kirjoittamiseen käytettävissä olevaa aikaa. Ja tietenkin siten, että kun minulta kysytään, koska aion edetä romantiikasta ja kirjoittaa oikean romaanin, voin viitata lähteisiin kun vastaan, että kyllä tämä on nyt se.
Niina Mero 