Niina Meron esikoisteoksessa Englantilainen romanssi (Gummerus) rakkaus, okkultismi, katoamismysteeri ja Englannin kirjallisuushistoria sekoittuvat nopeatempoiseksi tarinaksi. Tunteet ohjaavat juonta enemmän kuin kadonneen aatelismiehen tapaus, ja suhdesotkuissa riittääkin käsiteltävää. Alkumetreillä hahmogalleria vaikuttaa stereotyyppiseltä ja kioskiromantiikassa useaan otteeseen käsitellyltä. Yllätysten virralle ei kuitenkaan tule loppua, kun henkilöiden pinnan alta kuoriutuu vähitellen uusia kerroksia. Mukaansatempaava juoni kutoo hienosti yhteen viihdettä ja tietoa, joka sekin on paketoitu kevyesti. – Heini Lehtosalo, Eeva
Esikoisromaanista huomaa, että kirjailija-tutkija Niina Mero on hyvin perehtynyt romanttiseen viihdekirjallisuuteen. Niin luontevasti soljuu henkilöiden, romanssien ja jännityksen kehittely. Kirjan kieli on viihdekirjallisuuden nautinnollisimmasta päästä. – Mari Manninen, ET-Lehti
Tervetullutta on irtautuminen suomalaisista puitteista ja menestyksekäs halu ottaa haltuun kunnon romanttishenkinen lavastus. Mysteerit, surumieliset runonsäkeet ja päähenkilön rempseät ajatuskulut ja tempaukset sopivat hienosti yhteen. Lopputulos on jännittävä, romanttinen ja hauska. Se myös etenee hyvällä tahdilla. – Marika Riikonen, Hämeen Sanomat
Teoksessa on laajasti viittauksia muun muassa John Keatsin runoihin. Yhtä lailla kirjassa ovat mukana niin Percy kuin Mary Shelleykin kuten myös lordi George Byron sekä Edward Trelawny. Teksti ja kohtaukset ovat niin taiten kirjoitettuja, että selvästi sivistävä sisältö ei tunnu mitenkään irralliselta tai opettavaiselta. Kiinnostuksen se saattaa kuitenkin romantiikan ajan teksteihin ja tekijöihin herättää. (–) Samalla Englantilainen romanssi kritisoi kioskikirjallisuuden ja muun yltiöromanttisen kirjallisuuden antamaa rakkauskuvaa ja ihmisille syntyviä odotuksia. – Anni-Helena Leppälä, Kansan Uutiset
Niina Meron esikoisromaani Englantilainen romanssi on aivan pakollista luettavaa kaikille Englantiin ja etenkin brittikirjallisuuteen rakastuneille. Klassikkonsa heikommin lukeneelta taas menevät monet viittaukset ohi, mutta aateliselämän humuun voi siitä huolimatta huoletta hypätä. Kirja on romanttinen viihderomaani, johon kirjallisuudentutkimus ja pieni murhamysteeri tuovat uusia sähäköitä sivumakuja. – Laura Kuivalahti, Maaseudun Tulevaisuus
Tuoko Meron romaani uutta rakkausviihteen pelikentälle? : Ainakin lajityypin se ottaa tosissaan: teos on hyvin rakennettu, kielellisesti laadukas ja itseironinen. Sen yhteiskuntakuva on myös pienessä liikkeessä: luokkayhteiskunnan stereotypioita murretaan. Uusia lukijoita taas houkutellaan runsailla korkeakulttuurisilla viittauksilla. – Seija Forsström, Etelä-Saimaa
Kirjablogeista poimittua:
Vahvan ja yllättävänkin moniulotteisen päähenkilön lisäksi Englantilaisen romanssin miljöö oli myös taidolla tehty. Englantilaisen sumun tunsi keskellä helmikuista Pohjois-Karjalaakin, ja satakielet tuntuivat laulavan tänne asti. Romaanin huumori oli ihanan kuivaa ja älykästä, itselleen nauravaa. (–) Englantilainen romanssi on siis älykästä viihdettä, kevyttä ja leppoisaa, muttei sellaista jonninjoutavaa ja tyhjänä kolisevaa, kuten moni muu genreen kuuluva teos on omalla kohdallani lähiaikoina ollut. (–) Jos joskus lukisin jonkun romanttisen viihdekirjan uudelleen, se olisi hyvin todennäköisesti tämä. – Mitä luimme kerran -kirjablogi
Romanttisen kirjallisuuden suurkuluttaja täällä hei. Olen viimein löytänyt suomalaisen teoksen, jota voin varauksetta kehua ja suositella, jossa on samaistuttava päähenkilö, jonka mieskuva ei ole ihan niin littana kuin monissa genren muissa kirjoissa ja jonka huumori naurattaa, maisemat saavat kaipaamaan Englantiin ja tarinan yksityiskohdat laukaisevat kovan himon lukea klassikoita. (–) Vaikka teoksessa onkin niitä perinteisen maskuliisia miehiä, niin mukana on myös miellyttävän erilaisia ja moniulotteisia mieshahmoja, mitä harvemmin romanttisessa kirjallisuudessa näkee. Alfaurosten jatkuva taistelu käy usein nopeasti tylsäksi, mutta tässä teoksessa ei sitä ongelmaa ollut. – Bibbidi Bobbidi Book -kirjablogi
Englantilainen romanssi on siis sopiva sekoitus romanttisen viihdekirjallisuuden kliseitä ja tuoreempia elementtejä. Ehkä jopa yllätyin, miten vähän kirjassa lopulta on sellaista romanttista, vaaleanpunaista höttöä, jota tämän genren kirjalta odottaisi. Hattaran sijaan sainkin hauskan ja virkistävän lukuelämyksen. Vaikkei minusta tullut kertaheitolla romanttisen viihteen fania, olen ainakin utelias lukemaan taas joskus jonkun toisenkin genreen kuuluvan kirjan – toivottavasti vielä joskus taas Merolta itseltään. – Lukuisa -kirjablogi
Englantilainen romanssi on ihana seikkailu kirjallisuudenystävien Englantiin, mainio pieni salapoliisijännäri ja viihdyttävää romantiikkaa. Esikoisromaaniksi tämä on kerrassaan vaikuttavaa työtä, näin oivallisia viihdekirjoja tulee vastaan harvakseltaan. Englantilainen romanssi on kepeä, höpsö, mutta sopivasti fiksu. – Mikko, Kirjavinkit.fi
Meron romaani pitää sisällää valtavan määrän mainitsemiani (ja rakastamiani) brittikliseitä, ja onnistuneesti pitääkin. Teos on romanttinen komedia ja uusgoottilainen mysteeri. Mero taitaa tarinankuljetuksen, huumorin ja jännityksen. Kirjassa on kohdallaan ihan kaikki: tarina, miljöö, kulttuuriset viittaukset, suhtautuminen romanttiseen fiktioon… Tarina imaisee heti mukaansa ja tarjoaa täydellistä uppoutumiskirjallisuutta. Miljöö on kuin angofiilin märkä uni. Minun ainakin. (–) Meron romaani on sellaista kirjallisuutta, jollaista olen kaivannut Suomeen: romanttista viihdettä niille, jotka kavahtavat romanttista viihdettä. — Meron romaani onnistuu olemaan hauska ja jännittävä. Ja vaikka Englantilainen romanssi on kauttaaltaan kevyt ja läpeensä romanttinen, ovat sen romanttiset kasvot kuin hulluruohon ja absintin sävyttämän Luurankokasvoisen kuoleman. – Lumiomena -kirjablogi
Instagramista poimittua:
Loppujen lopuksi kirja pakeneekin määrittelyjä. Se on gotiikasta ammentava romanssi, mutta loppujen lopuksi itse romanssiin tunnutaan keskittyvän aika vähän verrattuna siihen, miten paljon mysteerijuoni saa tilaa. Kirja on kiinnostava ja viihdyttävä kombinaatio erilaisia elementtejä, ja ihan itkettää, että tämä on Niinan esikoisromaani, enkä heti pääse lukemaan häneltä muita yhtä hykerryttäviä kirjoja! – tarinannuppuja
Pidin todella paljon kirjasta ja rakastan rakkaustarinoita. Kirja imaisi täysin maailmaansa, eikä olisi tehnyt mieli keskeyttää lukemista. Esikoiskirjaksi oikein vahva suoritus ja piristys romanttisen viihdekirjallisuuden kentällä. Kirja on samaan aikaan helppolukuinen ja kepeä, mutta myös fiksu ja nokkela ja voi kuinka rakastinkaan kirjan miljöötä englantilaisessa kartanossa Oxfordin kupeessa. – kirjahampaan_kolotus
Minulle tämä oli viiden tähden kirja, sillä nautin lukukokemuksesta täysin rinnoin, ja tunsin kirjaan/kirjoittajaan/päähenkilöön toisinaan jopa jonkinlaista yhteyttä. Aivan varmasti luen Niina Meroa jatkossakin. – clothbindmyheart
Tavallaan aihe jakautui kahtia: romantiikka genrenä kuuluisine edustajineen (joista haluan nyt tietysti tietää lisää 🙄😉) ja sen todellisena ruumiillistumana; romanssina. Kaiken kaikkiaan tämä oli oodi taiteelle ja siitä haltioitumiselle. – jennilukee
Viihdekirjallisuutta, joka on hauskaa, fiksua ja jännittävää! Sankaritar joka sählää mutta jolla on aivot! – azkabaninkanki
Odotukset tämän kirjan suhteen olivat aika korkealla etukäteen, joten tartuin tähän hieman epävarmana ja pettymystä peläten. Onneksi pelko osoittautui aika nopeasti turhaksi ja kirja vei mukanaan. Pitkästä aikaa hauska, nokkela ja mukaansa tempaava viihderomaani, jota voi varauksetta suositella niillekin, jotka eivät niin perinteisestä romanttisesta kirjallisuudesta välitä. – kuutarlukee
Parhaista parhain kirja. Ihanaa lukea tekstiä, jossa kuuluu näin persoonallinen tapa kertoa ja kirjoittaa. Upposi minuun monista syistä mm. koska Englanti on ihana, kirjallisuussitaatit ja päähenkilön dramaattisuus ja melankolisuus oli ihan huippua! Jatko-osaa odotellen! – miran_lukuhetki
Keats! Lord Byron! Shelley! Komisario Morse! Midsomerin murhat! ❤️ Oi oi mikä kirja! – kummastus
Viktoriaaniset romantikot, aatelisia, nykyajan Oxford. Rakkauden ja kuoleman mystiikkaa. Sokerina pohjalla Sleep of Monsters maininta. – poppismaija
Niina Meron Englantilainen romanssi on yllättävä, viihdyttävä, hauska, romanttinen ja älyllisesti haastava. Ihastuin ja rakastuin! – avoraciousreader
Aidosti erilainen, hauska ja kiinnostava viihdekirja, yes please! – anniinasbooks
Soittolista
Englantilaisessa romanssissa musiikki on Noralle lähes yhtä tärkeää kuin kirjallisuus. Romaanissa soi monenlaisia artisteja punkista neo souliin, kaikki sellaisia jotka ovat pyörineet paljon myös kirjailijan levylautasella. Soittolistalle on koottu kirjassa vilahtelevia kappaleita ja artisteja satunnaisessa järjestyksessä.
kirjallisuus
Romantiikan ajan kirjallisuus on romaanissa tärkeässä osassa. Erityisesti runoilijat John Keats ja Percy Bysshe Shelley vilahtelevat tekstissä tämän tästä. Keskeisiin alkuperäisiin lähdeteksteihin pääsee tutustumaan tarkemmin alta.
John Keats: Ode to a Nightingale
Percy Bysshe Shelley: Ozymandias
maalaukset
Romaanissa vilahtelee tiuhaan myös taidetta, keskeisimpinä teoksina Louis Edouard Fournierin ”The Funeral of Shelley” ja John Henry Fuselin ”The Nightmare”. Myös vanitas-taide kietoutuu osaksi kirjan tapahtumia.
Niina Mero 
.jpg#/media/File:Nicolas_Poussin_-_Et_in_Arcadia_ego_(deuxi%C3%A8me_version).jpg){kind=link}
