Kirjoitin Parnassoon 5/2018 artikkelin romanttisen viihteen asemasta kirjallisuudenlajina. Olin miettinyt aihetta jo väitöskirjani tutkimussuunnitelmaa hahmotellessani. Populaariromantiikan tutkimuskentällä törmää usein siihen, että lajiin liittyy vanhanaikaisia oletuksia ja ennakkoluuloja, ja tiesin että siihen, kun voisin omalla tutkimuksellani vastata näihin kysymyksiin menisi vielä pitkään.
Tekstini tavoitteena oli myös herättää keskustelua tavoista, joilla viihdekirjallisuuteen suhtaudutaan. Erottelu korkeakirjallisuuden ja populaarikirjallisuuden välillä alkaa olla keinotekoista lajien liukuessa ja muuttuessa. Eroja löytyy, mutta viihteen tuomitseminen aivoja hapertavaksi hömpäksi jo etukäteen on vanhanaikaista eikä erityisen rakentavaa.
Pääset lukemaan koko pitkän esseen tästä.
Niina Mero 