Niina Mero

Suunnilleen vuosi sitten näihin aikoihin hiottiin vielä hiki päässä Englantilaisen romanssin viimeisiä editointeja. Jo taittoversion näkeminen sykähdytti, kun tajusi konkreettisesti, miltä oma teksti näyttäisi kirjassa. Sen jälkeen asiat ovat vyöryneet eteenpäin kuin allekirjoittanut jokamiestriathlonin lähtöviivalta, ja huikeita asioita olen saanut vuoden aikana kokea. Olen saanut kirjoittaa (kiitos Taiken apurahan), puhua (kiitos luennoimaan kutsuneiden) ja oppia … Jatka artikkeliin Uudelle vuosikymmenelle

Joku viisas on joskus sanonut, että kirjallisuustieteestä on kirjailijalle yhtä paljon hyötyä kuin ornitologiasta linnuille. Koen olevani ensisijaisesti kirjailija, ja vasta toissijaisesti tutkija. Ajattelen, että järjestyksen selventäminen on tärkeää, koska en koskaan olisi päätynyt kirjallisuustieteen väitöskirjatutkijaksi, ellen olisi ensin kirjoittanut vuosia. Vaikka olen opiskellut pääaineenani kirjallisuustiedettä, tein maisteriopintoni ja graduni kirjoittamisen tutkimukseen suuntautuen. Tutkielmani käsitteli … Jatka artikkeliin Kirjailija vai kirjallisuudentutkija?

Kirjoittavalle ihmiselle on kai aina jonkinasteinen kauhistus joutua puhumaan. Ainakaan itsestään. Viime aikoina olen saanut puhua paljon, kuitenkin lempiaiheestani, romanttisesta viihdekirjallisuudesta. Olen ollut äänessä YLE Puheen Nosto -ohjelmassa ja Oma huone -podcastissa, joissa molemmissa keskusteltiin romantiikkaan liittyvästä häpeästä, lajin konventioista ja epäedullisten perinteiden haastamisesta. Viihdettä pidetään jotenkin yksinkertaisena kirjallisuutena, mutta itse nautin valtavasti siitä jos … Jatka artikkeliin Esikoiskirjan ensiaskeleita